Krooniset haavat ovat vakava ongelma, sillä ne kielivät usein laajemmistakin terveysongelmista. Huonosti hoitoon reagoivat haavat vaativat parantuakseen erityisosaamista.
Varaa aika ihotautilääkärille >
Kroonisesta haavasta puhutaan, kun haavan paraneminen kestää yli neljä viikkoa. Vaikeasti paranevat haavat rajoittavat potilaan liikkumista ja hidas paraneminen rasittaa usein myös mieltä. Haavan takia on tärkeä hakeutua hoitoon, jos paraneminen kestää tai sen aiheuttaja on epäselvä.
Haavautumisen syitä on monia
Pitkäkestoisia haavoja on monenlaisia ja ne ilmaantuvat yleisimmin alaraajoihin. Useimmiten puhutaan diabetekseen liittyvistä jalkahaavoista, painehaavoista sekä verenkiertohäiriöihin liittyvistä alaraajahaavoista. Myös jotkin harvinaiset sairaudet kuten sidekudostaudit ja vaskuliitit eli verisuonitulehdukset sekä kirurgisten toimenpiteiden jälkeiset komplikaatiot voivat aiheuttaa potilaille haavaongelmia. Joskus krooninen haava voikin paljastua ihosyöväksi.
Haavan kroonisuus johtuu useimmiten heikentyneestä verenkierrosta ja hoidossa pyritään luomaan mahdollisimman hyvät edellytykset paranemiselle niin paikallisesti kuin kokonaistilanne huomioiden. Aivan ensimmäisenä lääkärin on tärkeää selvittää haavan muodostumisen syy, minkä jälkeen hän arvioi sopivat hoitotoimenpiteet tilanteen mukaan.
Yleisimmät krooniset haavat
Säärihaavat ja muut alaraajahaavat
Säärihaava on yleisimpiä kroonisia haavoja ja kehittyy useimmiten verenkiertohäiriön seurauksena. Kaksi kolmesta säärihaavasta on laskimoperäisiä, viidennes valtimoperäisiä ja loppujen taustalla on muita syitä.
Laskimoperäisten säärihaavojen taustalla on alaraajan laskimoiden vajaatoiminta eli veren takaisinvirtaus laskimoiden vaurioituneiden läppien vuoksi. Usein potilailla näkyykin alaraajoissa suonikohjuja.
Laskimoiden vajaatoiminnan vuoksi alaraajat pääsevät turpoamaan ja ihon pintaverenkierto heikkenee, mikä voi johtaa ns. staassi-ihottumaan sekä ihon panssaroitumiseen ja pigmentoitumiseen. Tilanteen jatkuessa iholle voi kehittyä säärihaava. Näiden haavojen hoidossa tärkeintä onkin turvotuksen vähentäminen esimerkiksi puristussukalla tai tukisidoksilla. Hoito arvioidaan aina tapauskohtaisesti ja tarvittaessa voidaan turvautua järeämpiin toimenpiteisiin, kuten ihonsiirteisiin tai verisuonikirurgisiin laskimotoimenpiteisiin.
Valtimoperäiset haavat johtuvat verisuonia ahtauttavan ASO-taudin aiheuttamasta kudosten hapenpuutteesta ja kehittyvät yleensä varpaisiin tai jalkaterään tai joskus ylemmäs sääreenkin. Haava on usein hyvin kivulias ja siihen muodostuu mustaa, kuollutta kudosta. Valtimoperäisten haavojen hoidossa pyritään parantamaan valtimoverenkiertoa selvittäen kiireellisesti mahdollisia ahtaumia ja tukoksia sekä hoitamaan niitä erilaisin verisuonikirurgisin toimenpitein. Kun verenkierto paranee, haavallakin on mahdollisuus parantua.
Diabetekseen liittyvät jalkahaavat
Jalkahaavoja esiintyy erityisen runsaasti diabetes-potilailla, sillä sairauteen liittyy useita niiden syntymistä edesauttavia ilmiöitä. Näistä ääreishermoston häiriö eli neuropatia, valtimoverenkierron heikentyminen sekä kudosten ja nivelten jäykistyminen lisäävät haavautumisen riskiä ja vaikeuttavat haavan paranemista.
Laukaiseva tekijä voi olla mikä vain pienikin hankauma, kovettuma tai palovamma, jonka seurauksena haava kehittyy ja kroonistuu. Diabeetikkojen kannattaa siis pitää erityisen hyvää huolta jalkojensa ihosta ja käydä säännöllisesti myös jalkahoitajalla arviossa ja hoidossa.
Painehaavat
Painehaava kehittyy ulkopuolisen paineen seurauksena. Niitä kutsutaan usein myös makuuhaavoiksi, sillä ne ovat yleisiä vuodepotilailla, jotka eivät itse kykene vaihtamaan asentoa.
Haava alkaa usein ihon punoituksella ja turvotuksella kehittyen pikku hiljaa pahemmaksi. Ihoon kohdistuvan paineen vuoksi kudosten verenkierto on heikkoa, mikä tekee haavan hoidosta haastavaa. Hoidossa pyritään luomaan haavan paranemiselle suotuisat olosuhteet tilanteen mukaan.
Yllättävän yleinen ongelma
Kroonisesta haavasta kärsii elämänsä aikana noin 3 % väestöstä ja niiden yleisyys lisääntyy väestön ikääntyessä. Haavat ovat paitsi kansanterveydellinen myös taloudellinen rasite. Tapauksia diagnosoidaan jopa 80 000 vuosittain ja haavanhoidon arvioidaan aiheuttavan noin 2-4 % koko terveydenhuollon kustannuksista.
Haavanhoitoon tarvitaan usein moniammatillista tiimiä, johon kuuluu ihotautilääkäreitä, verisuonikirurgeja, haavahoitajia, jalkahoitajia, fysioterapeutteja sekä kotihoidon työntekijöitä. Ajoissa aloitettu oikeanlainen hoito on potilaan ja koko yhteiskunnan etu.
