Melanoomista 2 % on amelanoottisia eli niissä ei ole laisinkaan pigmenttiä: ne eivät ole ruskeita, harmaita tai mustia, vaan joko vaalean- tai tummanpunaisia. Amelanoottiset melanoomat eivät siis muistuta tavallisia melanoomia ja ovat näin ollen vaikeampia tunnistaa. Ne eivät kuitenkaan ole näkymättömiä: vaikka pigmentti puuttuu, ne käyttäytyvät iholla kuten muutkin kasvaimet, ja niiden havaitsemiseen on omat tunnusmerkkinsä.
Varaa aika luomitarkastukseen >
Amelanoottisen melanooman riskitekijät
Joskus törmää väärinkäsitykseen, että vaaleat luomet olisivat vaarattomampia kuin tummat. Luomen vaaleus tai tummuus ei kerro luomen hyvän- tai pahanlaatuisuudesta. Ihmiset, joiden luomet ovat vaaleita, kehittävät yksinkertaisesti vähemmän pigmenttiä, mutta myös vaalealle ihotyypille voi yhtä lailla kehittyä melanoomia. Tuolloin melanoomat voivat vastaavasti olla vaaleampia.
Amelanoottinen eli täysin ilman pigmenttiä oleva melanooma kehittyy juuri kaikkein vaaleaihoisimmille, usein ihotyypin I omaaville henkilöille, joilla saattaa olla pisamia tai punaiset hiukset. Riskiryhmään kuuluvat helposti palavat henkilöt. Tyypillisellä potilaalla voi olla hyvin vähän luomia selässä. Tyyppi-ikä amelanoottiselle melanoomalle on 50 vuotta. Tätä ihosyöpätyyppiä kehittyy niin naisille kuin miehillekin. Lisäksi on todettu, että ihmiset, joilla on ollut yksi amelanoottinen melanooma, ovat suuremmassa riskissä kehittää toisen.
Miten amelanoottisen melanooman voi havaita
Amelanoottiset melanoomat voivat olla joko pinnallisesti kasvavia, usein sormien tai jalkojen melanoomia, tai nodulaarisia eli ylöspäin kasvavia melanoomia. Pigmentitönkään melanooma ei ole näkymätön, vaan se muodostaa vaaleanpunaisen tai tummanpunaisen laatan, ihon tasossa olevan läiskän tai pampulan.
Amelanoottinen melanooma haavautuu herkemmin kuin tavalliset pigmentoidut melanoomat. Suurennuksessa dermatoskopiassa siinä voi näkyä uudisverisuonitusta, ja ihomuutos voi kasvaa tai muuttaa muotoaan. Se ei reagoi normaaleille hoitoyrityksille, kuten kortisonivoiteelle. Amelanoottisen melanooman diagnostiikka on siis aika samanlainen kuin tyvisolusyövän, joka on myös punoittava, kasvava, laattamainen ja haavautuva ihosyöpä. Molemmista on hyvä ottaa koepala.
Melanoomariskin vuoksi on tärkeä hakeutua hoitoon aina kun iholla on kasvavia tiivistymiä, jotka eivät muistuta aiempia luomia, ihottumia tai muuta iholla jo olevaa, eivätkä häviä kotihoidolla. Amelanoottista melanoomaa hoidetaan samalla tavalla kuin muitakin melanoomia.
